Onneksi eräs leirin poika oli jo omatoimisesti tehnyt hienon nuotion, jonka ympärillä saatiin olla. :)
Sateen hellittäessä ehdittiin pilkkoa puita....
...ja käydä melomassa. Olemme Kuutinkanavalla toisenkin yön, koska avovesillä aallot ovat liian suuret melontaan. Nykyisessä leiripaikassa onkin hyvä olla kun on kaksi katosta.
Ohjaajan kengät eivät kestä sateisia säitä, mutta leirinjohtaja paikkaa! :)
Tuuli yltyi lopulta niin kovaksi, että naisohjaajien teltta lensi vanhaan kanavaan. Tavarat vain jäivät jäljelle. Hih, kyllä jälkeenpäin nauratti! Varsinkin kun leiriläisten telttoja on tarkastettu, etteivät ne lennä tuulessa. Nyt eivät ohjaajat noudattaneet selkeästikään samaa sääntöä.
Leirikylä. Punaisiin kanistereihin haetaan vettä samalla kun kävellään Olhavalle laskeutumaan.
Matkaa Olhavalle, sekä kaivolle oli melkein 3km, jonka aikana aurinko pilkisti. Vaatteita piti jopa vähentää kun hikeä pukkasi. Kanistereiden kantaminen tyhjänä ei tuottanut ongelmia, mutta täytenä takaisin ne painavat jo jonkinverran.
Olhava on Suomen suurin lähes pystysuora kallio. Kalliolla on mittaa noin 45m.
Tuuli yltyi todella voimakkaaksi, varsinkin saarella johon laskeutuminen tapahtui. 
Olemme siis vielä toisen yön Kuutinkanavalla, jossa ei yhteydet kotiin päin välttämättä toimi. Huomenna matkaamme kohti Lapinsalmea, jossa yhteydet ovat jo hyvät. Toivottavasti tuuli hellittää huomiseksi niin pääsemme meloen vaihtamaan leiripaikkaa. Muutoin vaellamme Lapinsalmelle metsän poikki jalan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti