Ensimmäinen leiripäivä on takana ja on meillä kyllä mahtava ja reipas leiriporukka! Kuljettiin rinkkojen ja ruokasankojen kanssa vaihtelevassa maastossa kohti ensimmäistä leiripaikka ja saatiin hieno leiri pystyyn aika vauhdikkaasti!
Lautta oli hauska tapa lähteä matkaan
Kivikkoisesta reitistäkin selvittiin ketterästi rinkoista ja sangoista huolimatta
Aika hieno leiri saatiin pystyyn, vaikka hyvät telttapaikat olikin kiven alla (tai kiven päällä!)
Kun koti oli saatu pystyyn, käytiin vähän kävelyllä kallioilla, jonne varaleiriblogivastaava (allekirjoittanut) unohti ottaa padin mukaan (hups!) Sieltä otettiin kuitenkin kuvia puhelimilla ja kameroilla ja videokuvaakin taltioitiin go pro -kameralla. Niitä lisäillään tänne myöhemmin 😊
Kävelyreissun jälkeen vietettiin aikaa leppoisasti leirissä, nuotion äärellä grillaten, vitsejä ja muita juttuja kertoen ja toisiimme tutustuen.
Nuotio oli aika ihana, mutta välillä tuli savua silmiin.
Illalla päädyttiin vielä tasapeliksi päätyneen tuuliennustusvedon myötä punnertamaan porukalla!
Lopputulos luonnossa punnertamisessa voi olla jotain tämän suuntaista...
Ennen iltapesuja ja pisuja Elisa luki meille vielä iltasaduksi Rakastunutta ranskanperunaa.
Pienen tihkusateessa vauhdittamana koko leiri kömpi telttoihinsa jo hyvissä ajoin ja hetken kuluttua kuului vain unista tuhinaa!
Huippualoitus mahtavalle leirille!
Varaleiriblogivastaava Anna
Yöllä tuuli taas tyyntyi ja kuu valaisi järven pintaa.
🏨
Onneksi eräs leirin poika oli jo omatoimisesti tehnyt hienon nuotion, jonka ympärillä saatiin olla. :)
Sateen hellittäessä ehdittiin pilkkoa puita....
...ja käydä melomassa. Olemme Kuutinkanavalla toisenkin yön, koska avovesillä aallot ovat liian suuret melontaan. Nykyisessä leiripaikassa onkin hyvä olla kun on kaksi katosta.
Tuuli yltyi lopulta niin kovaksi, että naisohjaajien teltta lensi vanhaan kanavaan. Tavarat vain jäivät jäljelle. Hih, kyllä jälkeenpäin nauratti! Varsinkin kun leiriläisten telttoja on tarkastettu, etteivät ne lennä tuulessa. Nyt eivät ohjaajat noudattaneet selkeästikään samaa sääntöä.
Leirikylä. Punaisiin kanistereihin haetaan vettä samalla kun kävellään Olhavalle laskeutumaan.
Matkaa Olhavalle, sekä kaivolle oli melkein 3km, jonka aikana aurinko pilkisti. Vaatteita piti jopa vähentää kun hikeä pukkasi. Kanistereiden kantaminen tyhjänä ei tuottanut ongelmia, mutta täytenä takaisin ne painavat jo jonkinverran.
Olhava on Suomen suurin lähes pystysuora kallio. Kalliolla on mittaa noin 45m.
Tuuli yltyi todella voimakkaaksi, varsinkin saarella johon laskeutuminen tapahtui. 
Olemme siis vielä toisen yön Kuutinkanavalla, jossa ei yhteydet kotiin päin välttämättä toimi. Huomenna matkaamme kohti Lapinsalmea, jossa yhteydet ovat jo hyvät. Toivottavasti tuuli hellittää huomiseksi niin pääsemme meloen vaihtamaan leiripaikkaa. Muutoin vaellamme Lapinsalmelle metsän poikki jalan.
Majavista oli jäljellä vain syödyt puut, sekä pieni pesä, joka oli selkeästi hylätty jo vuosia sitten.
Illan päätteeksi kaikki kokoontuivat yhdessä leirinuotion ääreen yhteiseen iltaohjelmaan jossa leikittiin ja kerrottiin mennyttä sekä tulevaa päivää. Heittoveitsien heittely oli yksi päivän kausikoista puuhista.
Blogin päivittäminen Kuutinkanavalla on mahdotonta sillä netti ja puhelin yhteydet eivät toimi. Olemme kaikki kunnossa! :)
